24. maaliskuuta 2011

People who eat are selfish and unrealistic

Mä rakastan ruokaa. Ja mä vihaan sitä, että mä rakastan ruokaa. Oikeesti mä tykkään syyä. Musta on kivaa maistella uusia makuja ja nauttia vanhoista tutuista mauista. Mut mä en osaa lopettaa syömistä, mä en osaa herkutella vaan välillä, mä en osaa ottaa ruokaa sopivasti. Siks mun on pakko yrittää laihuttaa näin, kun mä laihutan. Pakko yrittää olla syömättä kokonaan (mitä en kyl tosiaankaan oo ollu...) tai muuten syön ihan liikaa. En vaan osaa syyä normaalisti. Syön liikaa, lihon kymmenen kiloa. Syön liian vähän, laihun kymmenen kiloa. Syön liikaa, lihon taas. Nyt syön taas liian vähän ja laihun. Toivottavasti paljon enemmän kun 10 kiloo. Ja toivottavast en liho takasin. Ikinä.


Aamupaino oli tänään sama ku eilenkii. En tehny enää eilen illalla vatsoja enkä kyykkyjä. Oon saamaton.

Tänään mulla alko työt ja tykkäsin siitä ihan sikanaa! Se on mulle just sopiva paikka. Mä en vaan enää kaheksan tuntisen työpäivän jälkeen jaksa lähteä lenkille. Enkä uskalla, koska pihalla on jo vähä pimeetä. Voisin mennä lenkille jonkun kans. Ehkä joku päivä. Tänään en mee lenkille. Lähen kohta A:lle, kunhan se tulee salilta. Haluun sen kainaloo. Mua itkettää, koska en oo päässy lenkille. Ja koska oon syöny liikaa. Ja koska mulla on A:ta ikävä.


Tavotekalorit on taas ylittyny reippaasti ja oon syöny tänää ainakii 600kcal edestä. Sika. En haluu syyä tänää enää mitää, toivottavast mun ei tarvi syyä A:lla. A nimittäin sano niitten äitille, että mä oon jollain 500kcal dieetillä. Sit A:n äiti tuli kertoo mulle, miten on terveellistä laihuttaa ja miten ei. Ja että millään nälkäkuurilla ei laihdu. Ja musta tuntuu, et nyt se vahtii, et syönkö niillä vai en. Se ei usko, jos sanon, ettei mulla oo nälkä. Se vaa sanoo että 500kcal dieetti on ihan sairas. Oh really, ihan ku en ite tietäis, et on paljon terveellisempiäkin tapoja laihuttaa? Se ei kuulu kelleen, miten mä laihutan. Mä oon jo iältäni aikuinen ja saan syyä ihan miten haluan tai vaihtoehtosesti myös olla syömättä. Päätin, etten enää kerro mun syömisistä mitään A:lle. Se ei näköjään ymmärrä mitään. 

2 kommenttia:

  1. heh, iso osa sun teksteistä on ihan kun mun suusta... : D pelottavaa

    VastaaPoista
  2. hah :D Hyvä vaan jos löytyy samanhenkisiä ihmisiä! :)

    VastaaPoista